tämän iltapäivän tuotokseni

Life is hard.

Hän tunsi silmiensä kostuvan ja kyyneleet alkoivat valua vuolaana loppumattomana virtana hänen poskillansa. Hänen suunsa aukeni ja tahaton sanojen tulva vyöryi hänen suustansa.
”Mitä minä olen tehnyt väärin? Kerro minulle!” Hänen äänensä kohosi ja murtui loppua kohden. Hän tärisi ja nyyhkytti hukkuen suureen surun lampeen.

”Kerro minulle, Ron. Kerro” Hän vaikeroi tärinänsä keskeltä. Nautin tästä. Nautin vaimoni satuttamisesta. Ei helkkari minä pidin siitä. Ei, en pelkästään pitänyt. Rakastin sitä. Niin haavoittuvainen, pieni ja hento.
Minun vaimoni.
Hermione Weasley.
Minun pieni narttuni.
Hymyilin tälle toivottomalle näylle. Tartuin häntä kädestä ja kiskoin ylös lattialta. Retuutin hänet yhteiseen makuuhuoneeseemme, jossa revin vaatteet hänen yltänsä hänen itkiessään ja yrittäessään vastustaa.
Mutta minä olen vahvempi kuin hän.
Minä olen voittamattoman vahva.
Retuutin alastoman vaimoni selälleen sängyllemme ja riisuin itseni. Liityin hänen seuraansa sänkyyn, jossa hän yritti käpertyä pakoon minua. Mutta ehei, siinä hän ei onnistuisi.
Sytytin yölampun. Halusin nähdä hänen kasvonsa joilta kuvastuivat pelko ja inho.
Tätä minä rakastin.
Pelokasta narttuani.
Tartuin hänen käsiinsä ja lukitsin hänet selälleen alleni.
Vapautin toisen käteni hänen ranteensa ympäriltä ja kohotin käteni.
Nautin hänen suustaan tulleesta kauhun- sekä kivunsekaisesta huudahduksesta kämmeneni osuessaan erittäin kivuliaasti hänen poskeensa.
Siihen takuulla jää mustelma, ajattelin hymyn karehtiessa huulillani ja lyödessäni häntä uudelleen ja uudelleen.
Hänen kauhistuneet ja kivun aiheuttaneet huutonsa saivat minut haluamaan lisää pahaa tälle haavoittuvaiselle nartulleni.
Nousin hänen päältänsä ja hain farkkujeni taskusta taikasauvani.
Yhdellä sauvan heilautuksella sängyn kulmista luikertelivat köydet kuin käärmeet jotka sitoivat kyyneliä vuodattavan vaimoni tiukasti kiinni sänkyyn.
Kävelin yöpöytäni luokse ja avasin laatikon josta poimin itselleni hyvin tutuksi tulleen jästi esineen. Puukon.
Hermionen huomatessa tämän hänen silmissään välähti puhdas pelko, joka sai veren pakkautumaan miesisimpään kohtaani.
Hienoa narttuni pelkää henkensä edestä.
Vielä yksi sauvan heilautus niin hänen suunsa ympärille kietoutui tummaakin tummempi silkkiliina vaientaen hänen vasta väitteensä.
Istuin hänen viereensä sängyn laidalle ja hivelin puukon rosoiseksi ruostunutta terää.
Silmäilin hänen vartaloaan etsien ihanteellisinta kohtaa verta vuotavalle haavalle.
Valitsin hänen oikean puoleisen reitensä.
Hitaasti liikutin puukon hänen reitensä luokse.
Hän sävähti viileän terän osuessa reiden lämpöiseen ihoon.
Voimakkaasti painoin terää vaimoni reiteen ja nautin tämän tuskan huudoista punaisen veren vuotaessa vaaleille lakanoillemme.
Hitaasti liikutin puukkoa hänen pehmeällä ihollaan ja lopputuloksena oli yli kaksikymmentä senttiä pitkä verta vuotava haava reiden puolessa välissä.

Tarkastelin peilistä pitkää arpeutunutta haavaa oikeanpuoleisessa reidessäni.
En mielellääni muistellut edesmennyttä miestäni Ronia, joka oli aiheuttanut minulle vain poispääsemätöntä pahaa.
Hän on poissa ja pysyy. Hän ei enää vahingoita minua. Hoin mielessäni rauhoitellessa itseäni.
Puin päälleni tummat arven peittävät sukkahousut ja v-kaula aukkoisen pikkumustani.
Jalkaani pistin upouudet mustahopeat korkokenkäni, ja nappasin hopean cucci käsilaukkuni katsahdin vielä peiliin josta minua katselivat lämpimät suklaanruskeat silmät.
Hiukseni olin suoristanut ja sitten taikasauvan avustuksella loihtinut itselleni upean kasvojani kehystävän kampauksen.
Korviin hopeat korvakorut ja mars matkaan kohti erästä klubia missä olin sopinut tapaavani Ginnyn.

                                                                                                                                                         -Emmushka-