Happy New Year honey !

Joudun uudeksi vuodeksi kauaksi aina kaukaiseen Toivakkaan asti. Mummolaan. Mökille. Keskelle korpea. Oiku ihanaa. Eikä meillä ole raketteja. Ihanempaa. Eikä sinne metsänkeskelle varmaan näy muidenn raketteja. Ihanaa. SE ON PERSEESTÄ !
Nyt jään ilman uudevuoden pusua :((

Mutta te kaikki muut, niin NAUTTIKAA NIISTÄ RAKETEISTANNE !
Minä palaan koti Viialaan vasta keskiviikkona. Joutuisin olemaan siellä ties kuinka pitkään, mutta minulla on torstaina fysioterapia.

Today I spent my time with Satu

Kuvailtiin Satun kans tänään hauskoi kuvii ja sitten kerättiin niitä ja vanhoja kuvia yhteen ja
tehtiin tollanen kiva video ja nyt oon Satulla yötä ja öri öri ;DD;))

這是你的夏天

親愛的夏天 !
我有一點沉悶，所以我想用谷歌翻譯，並加入中國這個文本.
我不知道中國人，你能不能，或者如果你知道如何讓我不知道有多少，但中國似乎很難。
我已經決定，幾個人竟與自己生活的平衡，而崩潰可能是正常的。
我還決定，有這麼一天，當我有錢的，所以購買紋身，它應該是一個熱愛中國的象徵。

原因到底是愛情的象徵，是愛雲從開始到結束，並在年底超越我們。
我母親愛她的新生嬰兒，她的孩子，丈夫，家人，親人。孩子愛他的母親，父親，兄弟姐妹和親戚。楊愛她的家人，親戚和她的男友。所有的愛無處不在。儘管它並不總是很明顯。

我不知道，即使其中有一半在中國書寫了我，但我非常希望你明白了一切。謝謝夏。

我愚蠢的想法

 Minulla ei ole hyvä olo.
Minusta tuntuu, että haluan kapinoida kaikkea vastaan, mutta kuitenkin samalla olla kaikille mieliksi ja käyttäytyä kiltisti. Kieltäydyn ottamasta lääkkeitäni (kefexiiniä[antibioottia]), koska niiden ottaminen ahdistaa minua.
Pelkään, että tukehdun niihin en tykkää lääkkeiden nielemisestä se ahdistaa.
Ne saa minulle huonon olon. Olen jättäny välistä varmaan 8 lääkettä eikä vanhemmat ole edes huomanneet. Bravo... Ihan sama vaikka tulisi angiina takaisin en ota noita lääkkeitä en halua. Piste.

Minulla on ikävä minun rakasta. Niko Nestori Niemelääni. Olen nähnyt sen viimeksi ööö... Varmaan 4 päivää sitten? Tai viisi en ole varma niin kauhean pitkä aika.
Nytkin minua paleltaa. Minulla ei tosin ole sukkia jalassa. Päälläni on toppi ja yöpuvunhousut ja on aika viileä. Mutta eilen illalla ja yöllä minulla oli hiki ja se oli tuskaista.
Minulla on oikeasti ikävä Nikoa. Haluan sen tänne, mutta minulta on loppunut saldo en voi siis soittaa sille, eikä sitä näy facebookissakaan ja se on kovin turhauttavaa.

"Ole hyvä" *Hymy*

 Tällä viikolla koulussa on teemaviikko.
Maanantaina piti pukeutua mustaan jos on sinkku, siniseen jos on varattu ja valkoiseen/beigeen jos on pientä säpinää. Päädyin siniseen toppiin+korvikset ja farkkuihin. Tiistaina piti pukeutua yöpukuun. Pistin päälleni ylisuuren tappara t-paidan (kokoa XL). Minun teki mieli kirjoittaa sen paidan selkämykseen, että ON PERSEESTÄ ! Joku varmaan luulee vielä, että kannatan tapparaa (no hyi) Kyllä ilves on hyvä ja JYP pikkuisen Antti Philströmin takia.
Huomenna keskiviikkona kouluun pitäisi pistää huppari, lökärit +tonttulakki.
Ja tortaina siistit vaatteet. Taidan pistää vekkihameen.
Minun pitäisi siivota huoneeni siellä ei meinaa mahtua kulkemaan ja se on kulemma ihan räjähtänyt. Sama se minulle minä tykkään silti nukkua siellä oli se räjähtänyt tai ei näkeepähän, että siellä asutaan...
Olen tullut siihen tulokseen, että joulu on ihan jees. Eipähän tarvitse näkeä nälkää. Ja jotkin satunnaiset lahjat ovat vain extraa.

Vihaan yli kaiken sitä, että minut keskeytetään vähän väliä. Kun yritän kuunnella twilightia tuntuu kuin äitillä tai iskällä olisi vähän väliä jotakin asiaa, kuten käytä koira, syömään, mitä haluaisit syödä jouluna, oletko siivonnut huoneesi, haluatko pitää nämä kaikki koulukuvat ja muuta sangen mukavaa ja vähän vähemmän kiinnostavaa ja ärsyttävää. Okei kuuntelin kyllä twilightia melkein 9 tuntia, mutta silti..

Sain tänään kavereilta lahjoja;
Lauralta 3 luomiväriä, 2 kynsilakkaa ja suklaapukin
Annikala tobleronen
Ja Marialta valkosuklaalevyn
Huomenna saan Sapelta ja Satulta lahjat. Omat lahjani olen jo kaikki antanut kavereilleni. Äidin lahja on enään tallella ja sen hän saa vasta jouluna. Kahvin tuoksuinen kynttilä.
Piakkoin on joulukin ja uusi vuosi ja kaikkea huoh... En pidä kaikesta, mutta kestän kyllä. Luen vaikka kirjoja koko joululoman. Paitsi jouluna on joulusauna ja kirkko ja jouluruoka ja lahjat, sellaisia perinteisiä pikkujuttuja vain. Eniten minä pidän riisipuurosta ja sekametelisopasta se on mielestäni todella hyvää.
Eipä oikein muita ajatuksia tähän hätään ole, mutta katsotaan sitten huomenna uudestaan.

"...Tappaa tai kuolla itse..."

 Tekeekö nauru ryppyiseksi?
Onko vakavuudessa ikuisen kauneuden salaisuus?
Onko kuoleman jälkeistä elämää?
Mihin pitäisi uskoa ja mihin ei?
Pitäisikö nauraa vai pitääkö olla vakavana?
Miten tuohon pitäisi reagoida?
Mitä piti tehdä?
Pilasinko mahdollisuuteni?
Miksi hän on vihainen minulle?
Onko hän pettynyt minuun?
Miksi he tuijottavat minua?
Mitäköhän nuo ajattelevat?
Miltäköhän minä näytän?
Olenko naurettava?
Teinkö jotain väärin?
Kuulunko joukkoon?

Hymyile. Hymyile. Nyökkää. Naurahda. Hymyile. Esitä kysymys. Esitä kiinnostunutta hänen kertomustaan kohtaan. Nyökkäile. Naurahda. Hymyile.

Uppoan... Tunteisiin.. Hetkiin.. Hiljaisuuteen.. Tarinaan... Kirjaan.... Pimeyteen... Rakkauteen.

15.12.2011 9 päivää jouluun.

 Olin tänään Nikolla ja leivottiin neljäkymmentä joulutorttua ja kilo pipareita.
Ja minulla oli iloinen olo, koska äitikin oli kuulostanut puhelimessa iloiselta ja siitä tuli minulle entistä iloisempi olo.
Syötiin siinä samalla muutama suklaakonvehti ja juotiin glögiä.
Kasattiinhan me piparkakkutalokin, mutta siitä tuli moderni kun katto ei pysynyt paikallaan ja luhisti seinät.
Se on enimmäkseen kasa piparia missä on paljon sokerikuorrutetta.


Hiljaa se joulu sieltä jo tekee tuloaan. Paketteja on tullut paketoitua ja muutama on vielä paketoimatta. Jouluunkin on enään 9 päivää? Vähän yli viikko !! Jännää. Olisikohan tänä jouluna jotain erikoista?

pari viikkoa jouluun...

 Eilen menin aikaisin nukkumaan. Menin varmaan 8 aikaan. Sitten muistan äipän tuoneen koiran luokseni ja puhuneen jotain kaupasta. Nukahdin ja ovikello soi. Havahduin en ollut varma oliko se unta vaiko totta. Kuuntelin tarkasti unenpöpperössä ja kuulin ovikellon yhä kaikuvan.
Laitoin housut jalkaani, koiran kainaloon ja kiiruhdin ala kertaan avaamaan ovea. Sen takana ei ollut ketään. Menin aivan sekaisin. Ketään ei ollut kotona. En ollut varma missä äiti oli.
Olin vielä puolinukuksissa. Menin ikkunan luo ja näin Iitun auton mistä Iitu tuli ulos. Menin avaamaan sille oven ja se sanoi, että ovikello on rikki. Sanoin että ei siellä ollut ketään!
Ja se vain ihmetteli ja näytti puoli vihaista naamaa. Sammutin käytävän valot ja menin huoneeseeni peiton alle alkaakseni nukkua ja se tuli ylä kertaan ja pisti valot päälle. Kirkkaat kellertävät valot.
Ilkeää. Minun mielestäni ainakin.
Sydämeni hakkasi toivottoman lujaa. Iitu lähti ja ihan hetken päästä äippä tuli kotiin. Menin sen kanssa katsomaan televisiota ja me katsottiin sitä puoli 12 eli ainakin 2 tuntia.
Silloin minun kurkkuun sattui ihan pikkaisen nieltäessä ja minun varpaat olivat aivan kylmät vaikka minulla oli päälläni 2 vilttiä ja minua itketti. Kaupan päälle selkääni sattui paljon ja päätäni särki.
En jaksanut.
Halusin nukkua. Minua väsytti, mutta samalla sattui. Päädyin tulokseen: Ensin itku ja sitten nukkuminen. Aamulla heräsin ja kurkkuni oli kipeä. Tiesin, että se oli tullut takaisin.
Nielurisatulehdus. Angiina. "Rakkaalla lapsella" on monta nimeä.
Heräsin siihen aamuna, jolle päivälle minulla oli hienoja suunnitelmia.
Jo aamulla tiesin, etten voisi nauttia kaikesta. En kyennyt syömään. Matkani suuntaisi naapurin kautta Tampereelle, siellä koskikeskukseen ja sieltä plevnaan katsomaan Twilight Aamunkoi osa1.
Kurkkuni oli kipeä minua väsytti ja hieman huimasi keuhkoihini/paleaani sattui jalkani tuntuivat raskailta. Silti kykenin silloin tällöin hymyilemään ja esittämään mielipiteeni.
Välillä oli pakko päästä istumaan tai juoda. Sillä muuten tuntuu siltä, että yrittäisin nielaista kieleni ja se on vaikeaa. Hesessä join pelkän kokiksen jonka kanssa otin särkylääkkeen ja toinen puolisko ei meinannut mennä alas, enkä ollut varma tuleeko se ylös vaiko meneekö se alas. Loppujen lopuksi se meni alas.
Lopuksi päästin sitten sinne elokuviinki.
Ja pidin siitä.
Todellakin pidin siitä.
Melkein tai no joo rakastin sitä.

Tiedän, että se kuulostaa oudolta, mutta mielestäni se kuvastaa hieman mua ja Nikoa. Tiedän se on outoa. Todella outoa. Mutta minä ymmärrän sen. muut eivät ja se riittää minulle.


Sitä vain on vaikea ymmärtää... :)

15.49

 Haluaisin rutiineja. En ole ikinä omistanut sellaisia. Ainakaan kovin tarkkoja. Haluaisin tehdä monia asioita, kuten vaikka käydä kuntosalilla ja pitää huoneeni siistinä. Oppia tekemään läksyt ja syömään terveellisemmin. Haluaisin vähentää lihan syöntiä. Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Haluan hemmotella itseäni. Haluan myös ansaita rahaa ja ostaa asioita. Haluan muutoksen. Haluan paremman itsetunnon ja vakaamman elämän. Haluan paljon asioita. Se on vain, että mitä niistä saan. En juurikaan mitään.
Olin tänään nätti. Näin eilen ja tänään televisiossa kauniita naisia ja haluaisin olla enemmän heidän kaltaisensa. Olen vahvasti sitä mieltä, että olen iso.

Ja minun pitää kulemma mennä siivoamaan huoneeni, koska joulupukki ei tykkää kun minun huoneeni on epä siisti. Toivottavasti saan kivoja ja toivomiani lahjoja. Ja toivottavasti saan sitten aikanaan mopokortin ja skootterin. Ja että osaisin Herran siunauksen, Isä meidän ja Uskontunnustuksen, kun niitä kysytään ja, että pääsen ripille sitten aikanaan.

Eipä sitten oikeen muuta. Siskol oli eilen ylioppilas juhlat. Minä nukuin siellä ja lopuksi menin kaverilleni yöksi. Nyt minua hieman oksettaa, mutta muuten ihan okei. Menen siivoamaan.

Kello 21.45

Tunteita on joskus vaikea kuvata. On vaikea yrittää viestittää toiselle mitä tarkoittaa jollain asialla tai jos toinen ei ota asiaa tosissaan. En pidä siitä. Siitä tulee turhautunut olo. Pidän tarinoista, elokuvista ja kirjoista, sillä niissä tunteet ilmaistaan selvästi ja ymmärretään. Joidenkin tarinoiden ja elokuvien osat sopivat minunkin tunteisiini. En tiedä miksi kirjoitan tätä tänne. Se vain tuli mieleeni.

                                                                                                                  -Emmushka-

Suvy puhuttelen tässä sinua !

Sain tänään tämän paidan valmiiksi. Tein sen Suvylle.
Suvy mitä mieltä olet? Asustako vielä Viialassa?
Ei mulla sitten oikeen muuta..

Mitä sydän ei nää sen aivot ymmärtää

 Olen normaali. Olen normaali. Olenko normaali? Mikä on normaali? Kuka on normaali? Mistä on tehty normaali? Määrittele keskiverto. Olenko sen alapuolella?

Jonkin aikaa sitten koulussamme oli näytelmä.. Näytelmän nimi oli toinen vasemmalta.

"Joona löytää nahkatakkinsa hiekkaan haudattuna koulun pihalta. Hiekkakummun päällä on pieni risti. Jokapäiväinen koulunkäynti muuttuu painajaiseksi.

Näytelmä kertoo nuoren yksinjäämisestä ja eristäytymisestä - oman pään sisälle pakenemisesta ja kiusaamiskierteestä. Se on näytelmä juuri niistä tytöistä ja pojista, joiden piti olla ihan tavallisia nuoria ja joista jälkeenpäin sanomme:
"Hänestä ei olisi kyllä uskonut".

Jokaisella on kuitenkin mahdollisuutensa: onnistunut kohtaaminen ratkaisevalla hetkellä voi muuttaa monen ihmisen elämän.

ikäraja yli 13v., tarkoittaa yläasteikäisiä eli seitsemännestä luokasta ylöspäin, näytelmä sopii myös todella hyvin aikuisille
emme suosittele näytelmää alakouluikäisille
kesto 75 min"
Näytelmä oli mielenkiintoinen ja näytelmästä jäi päähäni eräs repliikki;
"IME KYRPÄÄ PUTTONEN ! "
Näytelmä oli hyvin radikaalinen. Ei aivan sellainen kuin olin odottanut, mutta mieleenpainuva ja omaperäinen. Minun mieleeni. Rinnakkaisluokkalaisten kanssa sitä katsoessa tunsin oloni ehkä hieman vaivaantuneeksi, mutta yksin jos sen uudelleen näkisin niin nauttisin täysin siemauksin.
Minulla on taas kerran huomenna tapaaminen. Jään pois liikunnan tunnilta. En jaksa selitellä muille poissaolojani ja eihän se oikeastaan edes niille kuulu. minun elämäni. Minun hyvinvointini. Minun terveyteni. Minun tasapainoni.
Tämänpäiväiväinen koulupäivä meni hujauksessa. Aamulla nukuin liian pitkään heräsin 7.30 ja koulu alkoi 08.10 mutta ehdin silti ajoissa. Ensimmäisellä tunnilla oli äikkää, jossa me luettiin lehtiä. Mä luin suosikin ja MeNaiset. Sitten oli historian tuplatunti (tuplatylsä/hauska tunti) Ja kaikki mitä reksi puhu meni ihan korvasta sisään ja toisesta ulos. Se on ihan sama kattelenko opettajaa siel tunnil vai puhunko kaverille kaikki menee kuitenki iha ohi. Turhauttavaa. Sitten oli matikkaaja sillä tunnilla avasin vihon ja kirjan ja kirjotin parit musitiinpanot ja suljin ne niin tunti olikin jo loppunut. Sitten oli kemiaa, tarkistin (toisin sanoen kopioin) läksyt ja kuuntelin kun opettaja jotain selosti (selosti jotain mikä ei päähäni jäänyt) ja sitten pääsinkin jo koulusta. Tulin kotiin tein hellalla kaakaoo (maitoo, 6palaa suklaata, kaakaojauhetta ja ripaus kanelia) kaadoin sen mukiini ja hörppäsin ja sylkäisin samantien lavuaariin. Poltin kieleni. Auts. Sattuu vieläkin, muttajoo loppujen lopuks kaakao oli ihan hyvää, mutta kieli palo. Ja sitten olin koneella ja mesetin Satun kans ja tänään oisin viel lenkillekki menos. Jos illalla lukis hyvää kirjaa. Hyvää kirjaa nimeltä Lucian.

"Jokaisen ihmisen kanssa syntyy samaan aikaan toinen, joka kulkee rinnallamme koko elämän. Koskettava tarina vetoaa rakkaudennälkäisiin yli ikärajojen.

16-vuotiaan Rebeccan koulun, harrastusten ja kaverien täyttämä elämä alkaa järkkyä, kun hän kohtaa Lucianin. Ensi hetkestä alkaen heidän välillään vallitsee omituisen syvä yhteys. Poika on menettänyt muistinsa, mutta tuntuu siitä huolimatta tietävän mitä erikoisimpia asioita Rebeccan menneisyydestä, ja myös tulevaisuudesta.
Todellisuus ja fantasia sulautuvat hienosti yhteen romaanissa, jonka kantava teema on rakkaus. Pahimmillaan rakkaus ajaa itsetuhon partaalle, kauneimmillaan se auttaa unohtamaan muun maailman.

Palkittu saksalainen bestseller-kirjailija Isabel Abedi (s. 1967) on kirjoittanut toistakymmentä lastenkirjaa, ja Lucian on hänen viides kirjansa nuorille aikuisille. Hänen kirjojaan on käännetty useille kielille."

Odotan vieläkin, että saan kirjastosta tekstiviestin, sillä olen jonotus vuorossa Suzanne Collinsin Nälkäpeli-sarjan kolmanteen osaan Matkijanärhi. Ja lisäksi pitäisi käydä varaamassa Rick Riordanin Percu Jackson kirjasarjan viimeinen kirja.

Lukiessa voin  upota kirjan henkillöiden maailmaan. Voin nauttia heidän seurastaan ja juhlia heidän ilon aiheitaan. Voi itkeä heidän seurassaan tai tuntea rakkauden kosketuksen. Voin kadota omaani ja kirjan väliseen maailmaan. Toiseen ulottuvuuteen ja viihtyisin siellä kauan. Liian kauan. Jäisin sinne. Tuntea rauhan laskeutuneen harteilleni ja hellivän ajatuksiani.
 Ja yleensä kirjoissa. Happy ending.

Vihdoinkin.

 Pitkästä aikaa olen saavuttanut sen. On meinaan taas vaihteeksi iloinen ja rentoutunut olo. Ikävä Nikoa kylläkin, mutta iloinen. Olen tänään siivonnut Millan kanssa huonettani ja samalla kuunnellut Stephen Meyerin-Houkutusta cd-levyiltä. Millan lähdettyä ja huoneen siivottua jatkoin kirjan kuuntelemista, sitten kävin koiran kanssa lenkillä (musiikkia kuunnellen), sitten menin saunaan, jossa laulelin kaikkea ja saunasta päästyäni harjasin hiukseni kunnolla niin että päänahassa alkoi kulkea veri ja letitin itselleni ranskanletin, josta tuli super hyvä ja kaunis. Huoneessani on valoisaa täällä palaa 4 kynttilää eripuolilla huonetta. Pidän kynttilöistä. Olen koneella ja kuuntelen kirjaa levyltä, kävin hetki sitten syämässä alakerrassa. Ruokana oli TORTILLOJA !!



Kuvat satunnaisia kuvia googlen kuvahausta :)

Ajatukset

Ajatuksia on vaikea pukea sanoiksi. Ainakin minulla. En pidä siitä kun ihmiset eivät tiedä mitä ajattelen, he eivät tajua asian ydintä, jos jotain selitän. Minua pidetään tyhmänä, osaamattomana, välinpitämättömänä ja en edes tiedä minä kaikkena, mutta en minä ole. Enhän? En vain useasti jaksa. En ehdi. Kaikki menee aivan liian nopeaan. Olen liian hidas, sitä minä olen. Hidas. En tyhmä enkä välinpitämätön, mutta helevetin hidas olen. Useasti en tahdo. Koulun jälkeen haluan rentoutua, koska olen väsynyt. Tuntuu kuin olisin aina väsynyt. Haluan ajatella vain hyviä asioita. Haluan lukea. Lukea kirjoja, tarinoita ja kuunnella ihmisten ajatuksia. Kuunnella musiikkia, ihmistä joka on pukenut tunteet ja ajatukset sanoiksi ja päästää ne suustansa ulos melodisesti jonkin soittimen säestyksellä. Haluan nukkua.
Mikä siinä on niin vaikeaa OLEN VÄSYNYT. EN JAKSA. Kukaan ei usko...
Välillä tuntuu että kaikki olisi paremmin jos.. Jos minua ei olisi. Tiedän, että jotkut jäisivät kaipaamaan minua. Jotkut surisivat, mutta jotkut jatkaisivat elämäänsä. Sillä elämällä on niin kiire, ettei se murehdi pienen ison neljätoistavuotiaan nuoren naisen kuolemaa tai mitä lie menetystä, poissa oloa. En aina jaksa itkeä. Iltaisin itken tuskaa, haluan vuodattaa sen pois, mutta jotkut saavat sen aina palaamaan. Terävillä sanoillaan, kommenteillaan ja häijyillä katseillaan, se palaa takaisin. Se raapii ja repii sydäntä ja pääkoppaa sisältä päin, se saa vartalon hytkymään nyyhkytysten tahdissa. Se on tuskan tanssia. Erittäin rumaa tanssia.
Haluaisin jotain kaunista, jotain hyvää. En enää jaksa kun ihmisiin sattuu jatkuvasti. En jaksa, että itseeni sattuu jatkuvasti. EN JAKSA. Ei ne usko ei. En kulemma edes yritä. Olen saamaton, laiska.
Anteeksi vain. Eläisit hetken minun elämääni. Kantaisit minun taakkaani ja kokisit minun väsymykseni. Kokisit aidon tuskan. Ei et edes yritä. Et usko.
Huoh.

Poju Vili Pate

 Poju sai tänään tyttöystävän.
Sen tyttöystävä on ruotsalainen.
Se on sellainen vaalea ja sen nimi on Elli.
Poju tykkää pussailla Elliä.
Luulen, että Ellikin tykkää Pojusta vaikkei sitä oikein näytäkkään,
mutta se antaa Pojun pussailla sitä ja kantaa ympäri huonetta.
Poju rakastaa Elliä.
Poju rakastui Elliin jo ensi silmäyksellä eli puolituntia sitten.
Se ei ole sen jälkeen jättänyt sitä rauhaan kuin kaksi kertaa.
Ensimmäisellä kerralla se luuli saavansa ruokaa ja juoksi keittiöön hyläten Ellin olohuoneen matolle
ja toisella kerralla Elli jäi yksin matolle, kun Poju meni katsomaan minne Iitu lähti.
Taidampa laittaa tähän ensin Ellin kuvan ja sitte kuvan Pojusta tohon ylös.

Tänään, huomenna ja ylihuomenna.

 Tänään sattui Emmiä sormeen kuten huomaatte kuvasta... 
Pelattiin liiksassa koripalloo ja yritin koria nii koripallo lensi siitä korin takalevystä mun kynteen ja se taittu mukavasti ja sit siitä alko tuleen verta ja nyt siihen sattuu enkä haluu leikata sitä kynttä pois ENKÄ VARSINKAAN REPÄSTÄ koska pienikin liikuttaminen sattuuu... (Joo oon todella ihana kun valitan tänne mun lohjenneesta kynnestä!)
No mutta joo. Pitäis tänään pakata ja siivota (mitenköhän se onnistuu ilman vasemman käden peukaloa??)
sillä huomenna olis lähtö leirille rismalahdessako se oli (mitäs siellä voi tehdä ilman vasurin peukaloo?)
Huoh.. Onneks on kirjoja. Oon alkanu nyt lukeen Percy Jackson sarjaa. Rick Riordan kirjoittama. Ja nyt yritän vaan selvitä hengissä viikonlopun yli !

Tänään 13.41

 Satu on täällä ja se hosuu tossa tolla äiten järkkäril ja kuvailee sil kaikkee vaikkei siin oo edes muistikorttia.. Satu tuli meille kun meillä on tänään partion syyskokous ja sinne sitten pitäis mennä kuunteleen kun ne sössöttelee siellä jotakin :)
Mut joo koulussa meni miten meni. Äikkää, 2 tuntii hissaa (2 tuntia kirjottamista-_-), matikkaa ja kemiaa ja kotiin JO 1 HURRAY !
Ja nyt kohta ruokaa--> omnomnom...--->

9:24 huomattavasti liian aikaisin lauantai aamuksi

 Okei.. Eli tänään olis ohjelmassa klo 11 alkaen:
- Nikoa
- Kasvomaalien etsimistä/ostamista (jos täältä pienoisesta viialasta löytäis)
- Nikoa
- Ruokaa (toivottavasti)
- Kaupassa käyntiä (Karkkia ja muuta sälää)
- Lauraa ja Millaa koko yön ! (vasta kello 16.00 jälkeen kun ne on tullu kotiin)
Että tämmönen ohjelmisto tänään..

Finally perjantai, mutta mitäpä se minulle merkitsisi?

 Aivan niimpä tietenkin.. SIIVOAMISTA !
Ei kiitos. Jospa vain. Vain rentoutumista. Kenties hiukan pelaamista ja koneella kirjoittamista. Voisin kirjoittaa tarinan Draco/Hermione.. En myönnä pakkomiellettä tälle paritukselle. Mutta niin. Perjantai. Huomenna lauantai ja sitten sunnuntai ja sitten taas kerran yksi maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai, lauantai ja sunnuntai..

Torstai ei aivan perjantai mutta melkein kello 20:37

kuva on satunnainen hieman Helliä muistuttava googlen kuvahausta.

                                                                                    HYVÄÄÄ NIMIPÄIVÄÄ EDESMENNEELLE HELLI-KANILLE <3 !Ei mulla sitten oikeen muuta.. En jaksais siivota huonettani vaikka pitäis ja historian kokeesta tulee varmasti 4 :)

Kello 16.09 - 16.19

 Haluaisin pelata simssiä.. Se voisi olla mukavaa. Tykkään stailata ja sisustaa siinä. Haluaisin myös kaukosäätimen jolla säätää aikaa. Haluaisin hidastaa tai jopa pysäyttää ajan useasti. Tarvitsen aikaa. Maailma on nykyään niin kiireellinen. Pitää tehdä sitä ja tätä ja tonnekkin pitää mennä ja nämä täytyy tehdä ennen sitä ja tätä ja tota !! C´MOON HEI ! Relax... Huoh.. Jos vois koko päivän vain istua ja juoda lämmintä kaakaoo "saavin kokoisesta" mukista (joka on oikeasti kulho) ja seurata maailman menoja. Jos viikon verrain saisin olla haamu. Olla näkymätön ja kulkea muiden mukana seuraten näiden tekemisiä ja kuunnella heidän puheitaan. Se voisi olla mukavaa :)
Päätin äsken, että teen koulussa käsityötunnilla "tissinlämmitysvillapaidan". eli sellaisen rinnan alle ylettävän harmaa-oranssi-raidallisen villapaidan, jotta minulle jää aikaa tehdä kaikkea muuta. Haluan tehdä Suvylle jotakin. Mutta en tiedä tekisinkö paidan vai mekon. En tiedä käyttääkö hän mekkoja tai hameita? Mutta tiedän, että ainakin yritän tehdä siitä Suvymaisen suloisen ja pinkki vaaleanpunaisen niinkuin Suvyn hattarainen olemus.
Mutta nyt juon coca-colaa ja pelaan aapelissa. Kohta pitäisi mennä siivoamaan huonetta ja läksyjäkin pitäisi tehdä ja lukea huomiseen historian kokeeseen ja partiokin on tänään.
Ps. Ei vaan jaksais.
Pps. Onneks mulla on levyllinen suklaata ja muuta karkkia jemmassa ;)

...Mä tahdon tietää mitä on pimeä...

 Mä en pidä ihmisistä. Joistakin kyllä pidän, mutta kaikista en.
Eihän kaikista voi pitää, eihän?
En pidä yllätyksistä. En yhtään.
Sain äskettäin tietää että siskoni on mennyt kihloihin puoli viikkoa sitten. Kiva. Onnea sille. Pian tulee joulukin. Haluan mopokortin ja skootterin. Haluan halailla ja maata lumihangessa. Haluan kieriä lumessa ja riehua sydämmeni kyllyydestä, mutta eihän täällä vielä edes ole lunta?!
En vain pidä siitä, että minulle ei kerrota asioita.


                                                                    
Suvylle: Suvy olet ihana, tiedän sen vaikka en ole nähnyt sinua pitkään aikaan. Olen lukenut ajatuksiasi ja tiedän että meillä on paljon samanlaisia asioita. Olen tullut siihen tulokseen, että olet kertakaikkisen ihana.

Klockan är 21:12 mind is going dark.

 se tuska, usealle tuntematon useiden tuntema, tuska, tuska rakkauden, rakkauden tuska ja se riistää ja riipii. Se on raastin rauta. Se on terävä, se sattuu. Se korventaa haavan reunoja. Se korventaa karrelle koko kehon, se saa elämäni suolan vuotamaan ulos ja sammuttamaan kivun. Kyynel kyyneleeltä tuska lieventyy, mutta arvet jäävät. Arvet muistutuksena tuskasta. Muistutuksena rakkaudesta. Ikuista. Rakkaus.

Nojaa...

1) Kerro linkin kera blogissasi henkilö, joka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2) Kirjoita seitsemän randomfaktaa itsestäsi.
3) Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle.
Sain tämän Suvylta1. Minä pidän miestensuihkusaippuoiden tuoksusta.
2. En ole aina iloinen.
3. Lähden kohta laivalle.
4. Trimmasin koiran ja se näyttää kulemma oravalta.
5. Minä pidän burleski tyylistä.
6. Rakastan värejä.
7. Aijon tatuoidattaa ihooni kiinalaisen symbolin "rakkaus"

Lahjoitan tämän kaikille niille, jotka sattuvat tämän lukemaan !

TÄNÄÄN !!

 TÄNÄÄN MINÄ OLEN NIIN ILOINEN ETTÄ VOISIN RATKETA RIEMUSTA !!
OIKEASTI !! VOISIN KILJUA JA JUOSTA TALOA YMPÄRI !!

28. syyskuuta 2011

Syksy on virallisesti saapunut.
Aamuisin on kylmä ja pimeä.
Aamuisin väsyttää paljon.
Ei tahdo nousta ylös kylmään niin kovin lämpöisen peiton alta.
Tahdon tuollaisen mekon.
Juurin tuollaisen.
Oranssin mekon.
Minä tahdon asioita
ja toivon sen olevan normaalia.

Kello 16.18

 En jaksa!

Dear mother..

 ÄRRGG....
Ei näin ! EI sitten yhtään näin !!
Mennään jonnekkin mummolaan viikonlopuks, mutta kun en tahdo ! Haluan mennä lauantaina Sapen kanssa idea parkkiin ja sittes Sapelle yäksi... Oltais pidetty oikee rinsenssa viikonloppu ! Muttakun ei.. Rinsenssa viikonlopun sijaan joudun meneen jonnekkiin mettänkeskelle kutomaan ja tuijottaan ikkunasta ulos vesisadetta... Ah kun on niin ihanaaaa !
Potuttaa !!!!! Koiraaki pitäis käyttää ja ärh !
Ruotsin koe: 6
Kemian koe: 7-
Matikan koe: 4+
Taidan päästä töihin kenties huumeiden välittäjäksi? Tai katuhuoraksi? Huorana taitais saada paremman palkan luulisin..? Koulu argh !
Mutta jooo metsä kutsuuu... OI KUUSIPUUU !!

Mehua... Meehua...

 Onkohan ihan tervettä juoda litra mehua?
Mutta kun kun kun se on niin HYVÄÄÄÄ !!!Eipä mulla kyllä nyt kauheesti mitään muuta.. Mun pitäis siivota huoneeni. Tänne ei saa tulla ketään enkä saa poistuu muualle paitsi kouluun ennenku huone on siivottu ! Pitää saada siivottuu se ennen viikonloppuu jos päääsisin Sapelle yäks ja lauantaina mentäis pyörillä idea parkkiin.. Huomenna ois luvas jtn jännää.. Ainii ja huamen on myäs joku ENGLANNIN KOE :(
Onks pakko jos ei taho?
Mutta joo mehu on hyvää, huoneen siivous tylsää.
 Luin eilen tälläsen kirjan ja se oli hyvä. 312 sivua. Ja se kertoo:
"Sigridin sisällä kuohuu. Miten hän voi olla raskaana? 17-vuotiaana, kun kaikki on ihan kesken?
Onnen tunne on niin hauras, etää se menee melkein heti rikki. Hän ei ole vielä valmis äidiksi, ei todellakaan ! Tulisipa keskenmeno tai mitä tahansa, jottei hänen tarvitsisi saada tätä lasta. Samassa vatsaa nipistää. Sigrid kauhistuu: onkohan vauvalla kaikki hyvin?"

Että joo tällästä :)                                                                                                        -Emmushka-

18.09.2011

 Surkea tulevaisuus, surkea nykyisyys, surkea elämä, surkea minä. Minä. Minä olen ihminen. Ihminen. Synkkää. Yksi ihminen maailmassa. Yksi miljoonien joukossa. Yksi maan alla. Yksi pää pilvissä. Yksi surkea kaikessa. Yksi vaikka intohimoa. Yksi liikaa kaikkea, mutta liian vähän ollakseen mitään kovin merkittävää.. En voi täyttää vaatimuksia. En voi luvata ihmeitä. Jos voisin vain olla. Olla onnellinen edes kokonaisen viikon. Siihen tarvittaisiin ihme. Todellinen ihme. Haluan asioita. Asioita joita en kenties ikinä saa. Unelmoin niistä. Toivon niitä. En tiedä mitä haluan. Mitä teen. Umpikuja. Ahdistavan pimeä ja tunkkainen umpikuja, jossa on vain pimeys ja minä. Tukehdun. Pimeys, yksinäisyys, minä. Pahimmat vihollisen. Katoan. Jonain päivänä joku unohtaa minut. Se on selvää.

Ei hyvä ei kiitos !

En vaan jaksa nyt en. Ei kiitos ei !
Hei oikeesti ei ! En nyt vaan jaksa onko selvä sanoin ei !
Olen väsynyt enkä saa nukkua en jaksa sitä en !
Läksyjäkin tehdä pitäis vaan tee en !
En jaksa en tee !
Koiraakin lenkittää pitäis vaan pakko se on siellä sataa sinne haluta mennä en !
Ei kiitos ei !
En halua en !
Jaa millekkös sitten sanon kiitos ja kyllä?
Peiton alle jos käpetyä vois ja silmänsä umpeen vuodattaa suloisia, suolaisia tuskan ja väsymyksen kyyneleitä.
 Kyllä kiitos kyllä !
Huomenna aamulla herätä pitäis !
En halua en ei kiitos ei !
Miettiä huomista tänään ei kiitos ei sitä tee en !
Vaan kyyneleet nää miettimisen sijaan vuodattanen !
Kyllä kiitos kyllä !
Matkani jatkuu valittaen...
On asioita joista vaikenen...
Nyt lenkille menen kanssa karvaisen koirasen !
En halua tehdä sitä en ei kiitos ei !
Mutta pakko...
HeiHei...

Minä...

 Minä en oikein tiedä enään kuka minä olen.
Mikä minä olin.
Mikä minusta tulee.
En tiedä en.
Toisaalta olen kaikkea.
Toisaalta en ole mitään.
Niin sekavaista.
Mutta tiedän että pidän kirjoista.
Kävin tänään kirjastossa.
Silti olen jotain.
Jotain vaikka en mitään.
Jossain, mutta en missään.
Joidenkin mielestä olen tyhmä, outo, ruma tai muutenvain epämiellyttävä henkilö/persoona.
Mistä se johtuu?
Miltä se tuntuu?
Se tuntuu paskamaiselta.
Silti vaivaudun joka aamu nousemaan ylös.
Käymään suihkussa.
Pukeutumaan
Pakkaamaan koululaukun.
Menemään kouluun.
Puhumaan ihmisille.
Hymyilemään.
Kuka minä olen?
Mikä minä olen?
Mitä mahdollisuuksia minulla on edessäni?
Mitä mahdollisuuksia olen ohittanut?
Elämä.
Aika helvetinmoinen elämä.

6.9.2011

 Olo on jokseenkin diu diu
Meillä oli tänään koulussa 1500m
Mun viimevuoden aika oli 12.50 ja nyt se huononi johonki 14 jotai... Kuka oikeesti jaksaa HÖLKÄTÄ/JUOSTA 1500 metriä??
Not for me !
Ihan mieluusti mää vaikka koko tunnin sitä kävelisin mutta hölkätä tai juosta en...
Sitten tänään vielä partioon pitäis mennä ja siellä me mennään PYÖRÄILEMÄÄN!

Ei herranjumala... Eikö tässä elämässä saa yhtään armoa? Pihallaki tuulee ja siellä on kylmä ja mulla on nuha enkä haluais kuumetta ja ääh.. pyöräileen pitäis mennä !
Eipä oikeen muuta...

Odotan ens viikon perjantaita. 16. syyskuuta Emmi ja Niko 1 vuoden yhdessä !
                       -Emmushka-

Sunnuntai

 Tällänen vehje näytti 37.1 ja minulla oli kylmä ja kurkku kipeä ja kyljet on hellinä yskimisestä... Nyt minulla on kuuma ja hiki.
Olin äipän ja iskän kans idea parkis
Sieltä sain silkkipaperia, liimaa, meikkivoiteen, kurkkupastilleja (mynthon extra väkeviä) ja zombimarja limsaa
 Ja sit kotona katseltiin red riding hood eli punahilkka
Ja I miss Niko Nestori Niemelääni

Pian koittaa dididiii... Niko&Emmi yhdessä vuoden !!!
16. päivä Syyskuuta !!

31.08.2011

I feel like i'm full of emptiness.
I am thin and stretched in every direction.
But still i can keep this smile on my face.


I love you guys !

                                                 -Emmushka-                                                                                           Ps. I love candles

Pieni aamu, kenties suuri päivä?

 Tänä aamuna olen syönyt
Kalinka jugurttia.
Tortilla sipsejä muutaman.
 Palan eilistä pannaria.
Ja yhden muffinssin.
 Ja tänään ohjelmassa niinkin mielen kiintoista kuin siivoamista !
Bläääh... Joskushan se on pakko tehdä...

I  need my prince to hold me,
But i feel tha he dont remind me,
I need him to vanquish the darkness with his singing,
I need him to correct my broken wing.
By; Emmushka
             
                                                                                                                                 -Emmushka-