sunnuntai 18. syyskuuta 2011
18.09.2011
Surkea tulevaisuus, surkea nykyisyys, surkea elämä, surkea minä. Minä. Minä olen ihminen. Ihminen. Synkkää. Yksi ihminen maailmassa. Yksi miljoonien joukossa. Yksi maan alla. Yksi pää pilvissä. Yksi surkea kaikessa. Yksi vaikka intohimoa. Yksi liikaa kaikkea, mutta liian vähän ollakseen mitään kovin merkittävää.. En voi täyttää vaatimuksia. En voi luvata ihmeitä. Jos voisin vain olla. Olla onnellinen edes kokonaisen viikon. Siihen tarvittaisiin ihme. Todellinen ihme. Haluan asioita. Asioita joita en kenties ikinä saa. Unelmoin niistä. Toivon niitä. En tiedä mitä haluan. Mitä teen. Umpikuja. Ahdistavan pimeä ja tunkkainen umpikuja, jossa on vain pimeys ja minä. Tukehdun. Pimeys, yksinäisyys, minä. Pahimmat vihollisen. Katoan. Jonain päivänä joku unohtaa minut. Se on selvää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti