Mitä sydän ei nää sen aivot ymmärtää

 Olen normaali. Olen normaali. Olenko normaali? Mikä on normaali? Kuka on normaali? Mistä on tehty normaali? Määrittele keskiverto. Olenko sen alapuolella?

Jonkin aikaa sitten koulussamme oli näytelmä.. Näytelmän nimi oli toinen vasemmalta.

"Joona löytää nahkatakkinsa hiekkaan haudattuna koulun pihalta. Hiekkakummun päällä on pieni risti. Jokapäiväinen koulunkäynti muuttuu painajaiseksi.

Näytelmä kertoo nuoren yksinjäämisestä ja eristäytymisestä - oman pään sisälle pakenemisesta ja kiusaamiskierteestä. Se on näytelmä juuri niistä tytöistä ja pojista, joiden piti olla ihan tavallisia nuoria ja joista jälkeenpäin sanomme:
"Hänestä ei olisi kyllä uskonut".

Jokaisella on kuitenkin mahdollisuutensa: onnistunut kohtaaminen ratkaisevalla hetkellä voi muuttaa monen ihmisen elämän.

ikäraja yli 13v., tarkoittaa yläasteikäisiä eli seitsemännestä luokasta ylöspäin, näytelmä sopii myös todella hyvin aikuisille
emme suosittele näytelmää alakouluikäisille
kesto 75 min"
Näytelmä oli mielenkiintoinen ja näytelmästä jäi päähäni eräs repliikki;
"IME KYRPÄÄ PUTTONEN ! "
Näytelmä oli hyvin radikaalinen. Ei aivan sellainen kuin olin odottanut, mutta mieleenpainuva ja omaperäinen. Minun mieleeni. Rinnakkaisluokkalaisten kanssa sitä katsoessa tunsin oloni ehkä hieman vaivaantuneeksi, mutta yksin jos sen uudelleen näkisin niin nauttisin täysin siemauksin.
Minulla on taas kerran huomenna tapaaminen. Jään pois liikunnan tunnilta. En jaksa selitellä muille poissaolojani ja eihän se oikeastaan edes niille kuulu. minun elämäni. Minun hyvinvointini. Minun terveyteni. Minun tasapainoni.
Tämänpäiväiväinen koulupäivä meni hujauksessa. Aamulla nukuin liian pitkään heräsin 7.30 ja koulu alkoi 08.10 mutta ehdin silti ajoissa. Ensimmäisellä tunnilla oli äikkää, jossa me luettiin lehtiä. Mä luin suosikin ja MeNaiset. Sitten oli historian tuplatunti (tuplatylsä/hauska tunti) Ja kaikki mitä reksi puhu meni ihan korvasta sisään ja toisesta ulos. Se on ihan sama kattelenko opettajaa siel tunnil vai puhunko kaverille kaikki menee kuitenki iha ohi. Turhauttavaa. Sitten oli matikkaaja sillä tunnilla avasin vihon ja kirjan ja kirjotin parit musitiinpanot ja suljin ne niin tunti olikin jo loppunut. Sitten oli kemiaa, tarkistin (toisin sanoen kopioin) läksyt ja kuuntelin kun opettaja jotain selosti (selosti jotain mikä ei päähäni jäänyt) ja sitten pääsinkin jo koulusta. Tulin kotiin tein hellalla kaakaoo (maitoo, 6palaa suklaata, kaakaojauhetta ja ripaus kanelia) kaadoin sen mukiini ja hörppäsin ja sylkäisin samantien lavuaariin. Poltin kieleni. Auts. Sattuu vieläkin, muttajoo loppujen lopuks kaakao oli ihan hyvää, mutta kieli palo. Ja sitten olin koneella ja mesetin Satun kans ja tänään oisin viel lenkillekki menos. Jos illalla lukis hyvää kirjaa. Hyvää kirjaa nimeltä Lucian.

"Jokaisen ihmisen kanssa syntyy samaan aikaan toinen, joka kulkee rinnallamme koko elämän. Koskettava tarina vetoaa rakkaudennälkäisiin yli ikärajojen.

16-vuotiaan Rebeccan koulun, harrastusten ja kaverien täyttämä elämä alkaa järkkyä, kun hän kohtaa Lucianin. Ensi hetkestä alkaen heidän välillään vallitsee omituisen syvä yhteys. Poika on menettänyt muistinsa, mutta tuntuu siitä huolimatta tietävän mitä erikoisimpia asioita Rebeccan menneisyydestä, ja myös tulevaisuudesta.
Todellisuus ja fantasia sulautuvat hienosti yhteen romaanissa, jonka kantava teema on rakkaus. Pahimmillaan rakkaus ajaa itsetuhon partaalle, kauneimmillaan se auttaa unohtamaan muun maailman.

Palkittu saksalainen bestseller-kirjailija Isabel Abedi (s. 1967) on kirjoittanut toistakymmentä lastenkirjaa, ja Lucian on hänen viides kirjansa nuorille aikuisille. Hänen kirjojaan on käännetty useille kielille."

Odotan vieläkin, että saan kirjastosta tekstiviestin, sillä olen jonotus vuorossa Suzanne Collinsin Nälkäpeli-sarjan kolmanteen osaan Matkijanärhi. Ja lisäksi pitäisi käydä varaamassa Rick Riordanin Percu Jackson kirjasarjan viimeinen kirja.

Lukiessa voin  upota kirjan henkillöiden maailmaan. Voin nauttia heidän seurastaan ja juhlia heidän ilon aiheitaan. Voi itkeä heidän seurassaan tai tuntea rakkauden kosketuksen. Voin kadota omaani ja kirjan väliseen maailmaan. Toiseen ulottuvuuteen ja viihtyisin siellä kauan. Liian kauan. Jäisin sinne. Tuntea rauhan laskeutuneen harteilleni ja hellivän ajatuksiani.
 Ja yleensä kirjoissa. Happy ending.