maanantai 19. joulukuuta 2011

"...Tappaa tai kuolla itse..."

 Tekeekö nauru ryppyiseksi?
Onko vakavuudessa ikuisen kauneuden salaisuus?
Onko kuoleman jälkeistä elämää?
Mihin pitäisi uskoa ja mihin ei?
Pitäisikö nauraa vai pitääkö olla vakavana?
Miten tuohon pitäisi reagoida?
Mitä piti tehdä?
Pilasinko mahdollisuuteni?
Miksi hän on vihainen minulle?
Onko hän pettynyt minuun?
Miksi he tuijottavat minua?
Mitäköhän nuo ajattelevat?
Miltäköhän minä näytän?
Olenko naurettava?
Teinkö jotain väärin?
Kuulunko joukkoon?

Hymyile. Hymyile. Nyökkää. Naurahda. Hymyile. Esitä kysymys. Esitä kiinnostunutta hänen kertomustaan kohtaan. Nyökkäile. Naurahda. Hymyile.

Uppoan... Tunteisiin.. Hetkiin.. Hiljaisuuteen.. Tarinaan... Kirjaan.... Pimeyteen... Rakkauteen.

1 kommentti:

  1. tiedän vain sen, että kaunis ihminen on onnellinen ja itsevarma. rypytkin on kauniita, jos ihminen hymyilee. jos et kuulu joukkoon, olet vain väärässä suunnassa, käänny toiseen suuntaan. älä esitä muuta kuin olet, muuten voit kadottaa itsesi. itsen löytäminen tai takaisin saaminen voi viedä vuosia. olet ihana.

    VastaaPoista