Tässä näette isolla minun viimeöisten olemattomien 2,5 tunnin yöunieni aiheuttajan.
"On olemassa rohkeuden riimuja. Mutta ei mitään mikä veisi pois pelon", Jase sanoi. "Pystytkö luomaan sellaisen Clary?"Enemmän kuin mitään muuta Clary Fray halusaisi kaiken palaavan normaaliksi. Entiseen ei kuitenkaan ole paluuta: varjometsästäjät eivät päästä häntä otteestaan, ei varsinkaan Jace, Claryn vastikään löytynyt veli. Kun vielä paras ystävä on muuttunut vamppyyriksi, äiti on koomassa ja joku surmaa New Yorkin alamaailman lapsia, paremminkin voisi mennä. Lisäksi Claryn ja Jacen isä, vallanhimoinen mielipuoli Valentine, saa haltuunsa jo toisen kohtalokkaista Muutoksen välineistä, joiden avulla hän voi hallita demoniarmeijaa.
Mutta pahin on vasta edessä. Rakkautensa kohdetta ei voi valita, eikä haluaan lahjoittaa sille, joka sen eniten ansaitsisi. Aina niin rohkean Jacenkin on kohdattava suurimmat pelkonsa, ja varjometsästäjien kohtalosta on vastuussa yksin Clary, taistelijoista kokemattomin...
Hauska, tummansävyinen ja tulikuuma menestyssarja jatkuu!
Olen lukenut tästä jo ykkösosan tämä kyseinen valvottaja on siis kakkososa ja se on todellakin mahtava.
Tunnen katusi, suloinen kaupunki,
tunnen laumoiksi kerääntyvät demonit ja enkelit,
jotka vetäytyvät oksillesi yöpuulle lintujen lailla.
Tunnet sinut, joki, niin kuin virtaisit sydämeni läpi.
Olen soturityttäresi,
Ruumiistasi muodostuu kirjaimia,
niin kuin lähde muodostuu vedestä.
On kieliä,
joiden muste sinä olet,
ja kun me puhumme niillä kielillä,
kaupunki herää.
-Elka Cloke
>"Lisää chibejä", Simon jupisi synkkänä. Kaikki ruudussa näkyvät hahmot olivat muuttuneet tuuman korkuisiksi vauvaversioiksi itsestään ja jahtasivat toisiaan heilutellen ilmassa pannuja ja kattiloita. "Minä vaihdan kanavaa", hän julisti ja tarttui kaukosäätimeen. "Olen kyllästynyt animeen. Juonesta ei saa mitään tolkkua, eikä kukaan harrasta ikinä seksiä."
"Ei tietenkään harrasta", Clary sanoi ja otti taas perunalastun. "Anime on tervehenkistä koko perheen viihdettä."
"Jos sinua huvittaa kokeilla vähemmän tervehenkistä viihdettä, me voisimme katsella vaihteeksi pornokanavia", Simon ehdotti. "Kumpi sinua kiinnostaa enemmän, kuumat kurvit vai Kun Harry tapasi Hutsu-Sallyn?"
"Anna tänne se!" Clary yritti napata kaukosäätimen, mutta Simon oli jo vaihtanut kanavaa ja nauraa hörötti tyytyväisenä.<
>"Oletko sinä kunnossa?"
Simon sulki vesihanan kiivaalla ranteen heilautuksella. "Totta kai. Kaikki on hienosti."
Clary tarttui häntä leukasyrjästä ja käänsi hänen kasvosnsa itseään kohti. Simon hikoili ja otsalla roikkuvat tummat hiukset tarttuivat ihoon, vaikka keittiön puoliavoimesta ikkunasta virtasi sisään viileää ilmaa. "Sinä et näytä siltä." Simonin katse siirtyi Claryn ohi ja sitten takaisin hänen. "Vaikutanko minä sinusta erilaiselta?" Hän kysyi.
Clary katsoi Simoni silmiin. Ne olivat kuin mustan kahvin väriset- eivätkä oikeiastaan mustat vaan tummanruskeat ilman, että niissä oli hiventäkään harmaata tai vihreää. Vaikuttiko Simon erilaiselta? Hänen olemuksessaan oli saattanut olla ripaus enemmän itsevarmuutta sen päivän jälkeenm jolloin hän oli surmannut Abaddonin, suurdemonin, mutta hän oli myös jotenkin varautuneempi aivan kuin olisi odottanut jotain tai ollut valppaana jonkin varalta. Clary oli huomannut saman piirteen myös Jacessa. Ehkä se oli vain tietoisuutta kuolevaisuudesta. "Sinä olet edelleen Simon."
Simon puolittain sulki silmänsää kuin helpotuksesta, ja kun hänen silmäripsensä painuivat alas, Clary huomasi, miten kulmikkailta hänen poiskipäänsä näyttivät. SImon oli todellakin laihtunut, hän ajatteli ja olis aikeissa huomauttaa siitä, kun tämä kumartui suutelemaan häntä.
Clary oli niin yllättynyt tuntiessaan Simonin huulet omillaan, että jähmettyi aloilleen ja hapuili kuivauspöydän reunaa ottaakseen siitä tukea. Hän ei kuitenkaan työntänyt Simonia pois, ja tämä piti sitä selvästi rohkaisevana merkkinäm vei kädet hänen päänsä taakse ja syvensi suudelmaa erottaen hänen huulensa omillaan, Simonin suu oli pehmeä, pehmeämpi kuin Jacen suu oli ollut, ja Claryn niskaan kupertunut käsi oli lämmin ja hellä. Simon maistui suolaiselta.<
> Simonin kanssa suuteleminen oli miellyttävää. Se oli lempeällä tavalla miellyttävää, kuin olisi loikoillut riippumatossa kesäisenä päivänä lukemassa kirjaa ja juonut limonadia, Se oli jotain sellaista, minkä tekemistä saattoi jatkaa ilman että pitkästyi tai huolestui tai hämmentyi tai harmistui juuri mistään muusta paitsi siitä tosiasiasta, että vuodesohvan metallitanko painoi selkään.
"Auts", Clary sanoi ja yritti kiemurella pois tangon luota onnistumatta siinä.
"Satutinko minä sinua?" Simon kohottautui kyljelleen huolestuneen näköisenä. Tai ehkä huolestunut ilme johtui vain siitä, että hänen silmänsä näyttivät kaksi kertaa suuremmilta ja tummemmilta ilman laseja.
"Ei, et sinä tehnyt mitään. Mutta tämä sänky on kuin jokin kidutusväline."
"Minhä en ole huomannut mitään", Simon sanoi apeana, kun Clary nappasi tyynyn lattialta, minne se oli pudonnut, ja kiilasi sen heidän alleen.
"Etpä tietenkään." Clary nauroi. "Mihin me jäätiinkään?"
"No, minun kasvoni olivat suurinpiirtein siinä missä nytkin, mutta sinun kasvosi olivat paljon lähempänä omiani. Niin ainakin muistelisin."
"Miten romanttista." Clary veti Simonin päälleen, ja tämä nojasi kyynärpäihinsä. Heidän vartalonsa olivat täysin samansuuntaisesti, ja Clary tunsi Simonin sydämenlyönnit heidän t-paitojensa läpi. Simon kumartui suutelemaan Clarya, ja hänen ripsensä, jotka olivat tavallisesti piilossa silmälasien takana, hipaisivat tämän poskea. Clary naurahti epävakaalla äänellä. "Tuntuuko tämä sinusta omistuiselta?" hän kuiskasi.<
>"Okei, nyt minä haluaisin letkauttaa sinulle takaisin jotain näsäviisasta, mutta en keksi muuta kuin..."
Clary virnisti hänelle. "Että haluat seksiä?"
"Lopeta." Simon tarttui hänen käsiinsä, painoi ne päiväpeittoa vasten ja katsoi Clarya vakavana. "Että rakastan sinua."
"Etkö sinä sitten haluakaan seksiä?"
Simon irrotti otteensa hänen käsistään. "En minä niin sanonut:"
Clary nauroi ja työnsi Simonin rintaa molemmin käsin. "Päästä minut nousemaan ylös."
Simon näytti pelästyneeltä. "En minä tarkoittanut, että haluan ainoastaan seksiä..."
"Älä nyt höpsi. Haluan vain vaihtaa pyjaman päälle. En pysty suhtautumaan kuherteluun vakavasti, kun minulla on vielä sukat jalassa."<
Simon sanoi: "Sehän on naurettavaa. He ovat sisko ja veli."
Haltija kuningatar kohautti harteitaan aavistuksenomaisesti. "Halu ei aina vähene inhon vuoksi. Sitä ei myöskään voi lahjoittaa niin kuin palvelusta niille, jotka sen eniten ansaitsivat. Ja joka sanani ovat sidoksissa taikaani, te saatte tietää totuuden. Jos hän ei halua pojan suudelmaa, hän ei pääse vapaaksi."
Simon sanoi kiukkuisesti jotain, mutta Clary ei kuullut mitä. Hänen korvissaan surisi aivan kuin hänen päänsä sisään olisi vangittu parvi kiukkuisia mehiläisiä. Simon pyörähti ympäri raivostuneen näköisenä ja sanoi: "Sinun ei tarvitse tehdä tätä, Clary, tämä on juoni..."
"Ei tämä ole mikään juoni", Jace sanoi. "Tämä on testi."<
>"Yksi suudelma sinne tänne", Jace sanoi, ja vaikka hänen äänensä kuulosti karskilta, hänen kätensä olivat uskomattoman lempeät. Clary kääntyi vastustelematta ja katsoi häntä. Jacen silmät olivat hyvin tummat, ehkä siksi että hovissa oli niin hämärää, ehkä jostakin muusta syystä. Clary näkin kummassakin Jacen laajentuneessa pupillissa oman kuvajaisensa, pikkuruisen kuvan itsestään tämän silmissä. Jace sanoi: "Voit panna silmät kiinni ja ajatella Englantia, jos haluat."
"En ole koskaan edes käynyt Englannissa", Clary sanoi, mutta sulki silmänsä. Hän aisti kosteiden vaatteiden painon, kun ne liimaantuivat hänen ihoonsa kylminä ja kutittavina, luolan imelänhajuisen ilman, joka oli vielä kylmempää, sekä Jacen kädet olkapäillään, ja toisin kuin mikään muu, ne tuntuivat lämpimiltä. Ja sitten Jace suuteli häntä.
Hän tunsi Jacen huulten hipaisun, aluksi kevyenä, ja niiden kosketus sai hänen omat huulensa avautumaan automaattisesti. Hän valahti rennoksi ja veltoksi melkein vastoin tahtoaan ja nosti kätensä kietoakseen ne Jacen kaulaan samalla tavalla kuin auringonkukka kurkotti kohti valoa. Jace sujautti käsivartensa hänen ympärilleen ja työnsi sormensa hänen hiuksiinsam ja suudelma lakkasi olemasta lempeä ja muuttui kiihkeäksi yhdessä vilauksessa kuin liekkeihin roihahtava sytyke.<
>"Simon, minä rakastan sinua", hän sanoi. Simon puristi hänen käsiään tiukemmin. Hän henkäisi ulos - karheati ja vaivalloisesti - eikä vetänyt enää henkeä sisään.<
Uskon olevani helvetissä, siis olen helvetissä.-Arthur Rimbaund
Tuossa oli siis joitain mielestäni ihaninpia/koskettavimpia kohtia kirjasta tai no en ole sitä ihan vielä loppuun lukenut, mutta kuitenkin.
Sitten vaihteeksi jotain muuta kuin kirjaa... Eli koulua ! Nojaa koulus oli tylsää koska väsytti ja oli nälkä. Koulun jälkeen tulin Satun kanssa meille ja tehtiin nuudeleita ja kiskottiin ne kitusiimme ja lähettiin partioon siellä suunniteltiin 2 ½ tuntii meijän kevään ohjelmaa.. Saatiin sinne kaikkee kivaa ja no se oli aika kivaa kun sain vaihteeks itekkin päättää jotakin asioita. Mutta nyt mun pitäis vissiin alkaa kohta nukkuun ku oon kirjottanu tätä blogi päivitystä kohta varmaan 2 tuntia, mutta arvostan niitä harvoja jotka jaksavat oikeasti lukea tämän blogin kokonaan. En edes tiedä miksi kirjoitan blogia, koska sitä todella harva oikeasti lukee ja mun asiatkaan mitä tänne kirjottelen ovat enemmän ja vähemmän älyllisiä ja tunteellisia ja löpinää joistakin kirjoista jotka ei vissiin edes kiinnosta muita. Okei noihin kohtiin otin kyl tost kirjast kaikist romanttisimmat ja humoristisimmat kohdat koska ne olivat sellaisia joista itse oikeasti pidin.
Mutta jos joku tämän edes joskus muinoin sattuu lukemaan niin oikeasti minä arvostan sitä.
Mutta kohta taidan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti