lauantai 18. helmikuuta 2012

Poju Vili Pate

 Eli ajattelin tähän nyt vähän kertoo tästä meijän perheen karvasesta kaverista Pojusta. Poju on westie eli valkoinen länsiylämaanterrieri.
Pojuhan me löydettiin keltasen pörssin sivuilta, niin koomiselta kuin kuulostaakin.Siellä katseltiin illalla 11 aikaan äitin kanssa netistä pienen pieniä suloisia koiranpentuja. Äiti oli jo varma siitä että se haluaa terrierin. Sitten vähän katseltiin niitä omistajia, että löytyykö niitä esim. facebookista ja missä se kasvattaja asuu.
No löydettiin sitte yksi joka tais olla Hämeenkoskella (en ole ihan varma en muista niin tarkasti).
Seuraavana päivänä äiti sitten oli soittanut sinne ja niin sitten lähdettiin sinne katselemaan millaisia ne on. Silloin oli 24.1.2010, kun tultiin paikan päälle mentiin pieneen huoneeseen missä ne oli. 
Ja voi kun ne oli sulosia neljä pientä pojan palleroo. Niiden korvat oli vielä lurpalla, turkki oli ihan pehmoinen ja vatsat niin pinkeitä, että pelkäsin niiden poksahtavan.
Katseltiin varmaan tunnin verran niiden menoa siellä huoneessa ja yritettiin päättää kuka niistä olisi "se oikea", yksi niistä oli jo varattu. 






Pojun "pinnasänky"



Pojun ja iskän leikkihetki

Grillinvartija

Mökillä lähdössä veneilemään

Kesän rentoilua.

Siellä ne pienet poika hauvvat taapersivat ympäri huonetta ja pissivät ja kakkivat. Sitten valittiin niistä yksi. Se oli niin hirmuisen suloinen ja ostettiin se heti !
Kun lähdettiin ajamaan kotiin koira nukkui minun sylissäni kooooko matkan kotiin asti.
Äiti päätti koiralle nimen Poju. 
Jos minä olisin antanut sille nimen se olisi ollut Vili, iskä olisi antanut koiralle nimeksi Pate, joten koiran nimi nyt on POJU VILI PATE. 
Tai no tuleehan sitä sanottua vähän väliä kaikenlaisilla eri nimillä. 
Kuten Pilisteri, Viljami, Vauva, Pilimiäs, että kyllä se on meidän Pilisteri Ministeri.
Kun päästiin kotiin Poju tutki joka paikkaa ihan hämmästyksissään. 
Ja se mikä Pojun pentuudesta jäi mieleen ainakin niin se että se tuntui pissaavan viiden minuutin sisällä kymmenen kertaa. Juuri kun olet saanut yhden pissan siivottua niin vieressä oli jo toiset ellei kolmannetkin. Sitten mietittiin, että missä koira voisi nukkua. 
No vanha philippsin pahvilaatikko sille sitten makuupaikaksi kolahti. Se oli niin hirmuisen pieni varmaan 30 senttiä vaan. Siis Poju. Pahvilaatikon pohjalle pistettiin tyyny ja se nostettiin toisen laatikon päälle, 
niin että se oli äitin vieressä. Aina sanotaan, että koiran ensimmäinen yö on aina vaikein, kun se ikävöi sisaruksiaan. 
Meillä ensimmäinen yö oli helppo. Poju taisi nukkua koko yön. 
Seuraavina öinä se vinkui kun sen piti päästä pihalle varmaan 3 tunnin välein.

Nykyään Poju on jo iso poika, mutta silti meidän vauva. Onhan siitä tullut 7 kiloinen puolmetriä pitkä, mutta se on vieläkin hirmuisen suloinen. Poju rakastaa juustoa. Jos se kuulee juustopaketin rapinaa se tulee viereen kyttäämään herkkupalaa. Se rakastaa rapsutuksia. Se saa myös hulvattomia lapsellisia hepulikohtauskia. Se juoksee ympäriinsä ympäri ympäri ympäri. Muutaman kerran se on juossut sohvaa, tuolin jalkaa, jakkaraa, pöytää päin.

Kertakaikkisen ihana pallero.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti