Happy New Year honey !

Joudun uudeksi vuodeksi kauaksi aina kaukaiseen Toivakkaan asti. Mummolaan. Mökille. Keskelle korpea. Oiku ihanaa. Eikä meillä ole raketteja. Ihanempaa. Eikä sinne metsänkeskelle varmaan näy muidenn raketteja. Ihanaa. SE ON PERSEESTÄ !
Nyt jään ilman uudevuoden pusua :((

Mutta te kaikki muut, niin NAUTTIKAA NIISTÄ RAKETEISTANNE !
Minä palaan koti Viialaan vasta keskiviikkona. Joutuisin olemaan siellä ties kuinka pitkään, mutta minulla on torstaina fysioterapia.

Today I spent my time with Satu

Kuvailtiin Satun kans tänään hauskoi kuvii ja sitten kerättiin niitä ja vanhoja kuvia yhteen ja
tehtiin tollanen kiva video ja nyt oon Satulla yötä ja öri öri ;DD;))

這是你的夏天

親愛的夏天 !
我有一點沉悶，所以我想用谷歌翻譯，並加入中國這個文本.
我不知道中國人，你能不能，或者如果你知道如何讓我不知道有多少，但中國似乎很難。
我已經決定，幾個人竟與自己生活的平衡，而崩潰可能是正常的。
我還決定，有這麼一天，當我有錢的，所以購買紋身，它應該是一個熱愛中國的象徵。

原因到底是愛情的象徵，是愛雲從開始到結束，並在年底超越我們。
我母親愛她的新生嬰兒，她的孩子，丈夫，家人，親人。孩子愛他的母親，父親，兄弟姐妹和親戚。楊愛她的家人，親戚和她的男友。所有的愛無處不在。儘管它並不總是很明顯。

我不知道，即使其中有一半在中國書寫了我，但我非常希望你明白了一切。謝謝夏。

我愚蠢的想法

 Minulla ei ole hyvä olo.
Minusta tuntuu, että haluan kapinoida kaikkea vastaan, mutta kuitenkin samalla olla kaikille mieliksi ja käyttäytyä kiltisti. Kieltäydyn ottamasta lääkkeitäni (kefexiiniä[antibioottia]), koska niiden ottaminen ahdistaa minua.
Pelkään, että tukehdun niihin en tykkää lääkkeiden nielemisestä se ahdistaa.
Ne saa minulle huonon olon. Olen jättäny välistä varmaan 8 lääkettä eikä vanhemmat ole edes huomanneet. Bravo... Ihan sama vaikka tulisi angiina takaisin en ota noita lääkkeitä en halua. Piste.

Minulla on ikävä minun rakasta. Niko Nestori Niemelääni. Olen nähnyt sen viimeksi ööö... Varmaan 4 päivää sitten? Tai viisi en ole varma niin kauhean pitkä aika.
Nytkin minua paleltaa. Minulla ei tosin ole sukkia jalassa. Päälläni on toppi ja yöpuvunhousut ja on aika viileä. Mutta eilen illalla ja yöllä minulla oli hiki ja se oli tuskaista.
Minulla on oikeasti ikävä Nikoa. Haluan sen tänne, mutta minulta on loppunut saldo en voi siis soittaa sille, eikä sitä näy facebookissakaan ja se on kovin turhauttavaa.

"Ole hyvä" *Hymy*

 Tällä viikolla koulussa on teemaviikko.
Maanantaina piti pukeutua mustaan jos on sinkku, siniseen jos on varattu ja valkoiseen/beigeen jos on pientä säpinää. Päädyin siniseen toppiin+korvikset ja farkkuihin. Tiistaina piti pukeutua yöpukuun. Pistin päälleni ylisuuren tappara t-paidan (kokoa XL). Minun teki mieli kirjoittaa sen paidan selkämykseen, että ON PERSEESTÄ ! Joku varmaan luulee vielä, että kannatan tapparaa (no hyi) Kyllä ilves on hyvä ja JYP pikkuisen Antti Philströmin takia.
Huomenna keskiviikkona kouluun pitäisi pistää huppari, lökärit +tonttulakki.
Ja tortaina siistit vaatteet. Taidan pistää vekkihameen.
Minun pitäisi siivota huoneeni siellä ei meinaa mahtua kulkemaan ja se on kulemma ihan räjähtänyt. Sama se minulle minä tykkään silti nukkua siellä oli se räjähtänyt tai ei näkeepähän, että siellä asutaan...
Olen tullut siihen tulokseen, että joulu on ihan jees. Eipähän tarvitse näkeä nälkää. Ja jotkin satunnaiset lahjat ovat vain extraa.

Vihaan yli kaiken sitä, että minut keskeytetään vähän väliä. Kun yritän kuunnella twilightia tuntuu kuin äitillä tai iskällä olisi vähän väliä jotakin asiaa, kuten käytä koira, syömään, mitä haluaisit syödä jouluna, oletko siivonnut huoneesi, haluatko pitää nämä kaikki koulukuvat ja muuta sangen mukavaa ja vähän vähemmän kiinnostavaa ja ärsyttävää. Okei kuuntelin kyllä twilightia melkein 9 tuntia, mutta silti..

Sain tänään kavereilta lahjoja;
Lauralta 3 luomiväriä, 2 kynsilakkaa ja suklaapukin
Annikala tobleronen
Ja Marialta valkosuklaalevyn
Huomenna saan Sapelta ja Satulta lahjat. Omat lahjani olen jo kaikki antanut kavereilleni. Äidin lahja on enään tallella ja sen hän saa vasta jouluna. Kahvin tuoksuinen kynttilä.
Piakkoin on joulukin ja uusi vuosi ja kaikkea huoh... En pidä kaikesta, mutta kestän kyllä. Luen vaikka kirjoja koko joululoman. Paitsi jouluna on joulusauna ja kirkko ja jouluruoka ja lahjat, sellaisia perinteisiä pikkujuttuja vain. Eniten minä pidän riisipuurosta ja sekametelisopasta se on mielestäni todella hyvää.
Eipä oikein muita ajatuksia tähän hätään ole, mutta katsotaan sitten huomenna uudestaan.

"...Tappaa tai kuolla itse..."

 Tekeekö nauru ryppyiseksi?
Onko vakavuudessa ikuisen kauneuden salaisuus?
Onko kuoleman jälkeistä elämää?
Mihin pitäisi uskoa ja mihin ei?
Pitäisikö nauraa vai pitääkö olla vakavana?
Miten tuohon pitäisi reagoida?
Mitä piti tehdä?
Pilasinko mahdollisuuteni?
Miksi hän on vihainen minulle?
Onko hän pettynyt minuun?
Miksi he tuijottavat minua?
Mitäköhän nuo ajattelevat?
Miltäköhän minä näytän?
Olenko naurettava?
Teinkö jotain väärin?
Kuulunko joukkoon?

Hymyile. Hymyile. Nyökkää. Naurahda. Hymyile. Esitä kysymys. Esitä kiinnostunutta hänen kertomustaan kohtaan. Nyökkäile. Naurahda. Hymyile.

Uppoan... Tunteisiin.. Hetkiin.. Hiljaisuuteen.. Tarinaan... Kirjaan.... Pimeyteen... Rakkauteen.

15.12.2011 9 päivää jouluun.

 Olin tänään Nikolla ja leivottiin neljäkymmentä joulutorttua ja kilo pipareita.
Ja minulla oli iloinen olo, koska äitikin oli kuulostanut puhelimessa iloiselta ja siitä tuli minulle entistä iloisempi olo.
Syötiin siinä samalla muutama suklaakonvehti ja juotiin glögiä.
Kasattiinhan me piparkakkutalokin, mutta siitä tuli moderni kun katto ei pysynyt paikallaan ja luhisti seinät.
Se on enimmäkseen kasa piparia missä on paljon sokerikuorrutetta.


Hiljaa se joulu sieltä jo tekee tuloaan. Paketteja on tullut paketoitua ja muutama on vielä paketoimatta. Jouluunkin on enään 9 päivää? Vähän yli viikko !! Jännää. Olisikohan tänä jouluna jotain erikoista?

pari viikkoa jouluun...

 Eilen menin aikaisin nukkumaan. Menin varmaan 8 aikaan. Sitten muistan äipän tuoneen koiran luokseni ja puhuneen jotain kaupasta. Nukahdin ja ovikello soi. Havahduin en ollut varma oliko se unta vaiko totta. Kuuntelin tarkasti unenpöpperössä ja kuulin ovikellon yhä kaikuvan.
Laitoin housut jalkaani, koiran kainaloon ja kiiruhdin ala kertaan avaamaan ovea. Sen takana ei ollut ketään. Menin aivan sekaisin. Ketään ei ollut kotona. En ollut varma missä äiti oli.
Olin vielä puolinukuksissa. Menin ikkunan luo ja näin Iitun auton mistä Iitu tuli ulos. Menin avaamaan sille oven ja se sanoi, että ovikello on rikki. Sanoin että ei siellä ollut ketään!
Ja se vain ihmetteli ja näytti puoli vihaista naamaa. Sammutin käytävän valot ja menin huoneeseeni peiton alle alkaakseni nukkua ja se tuli ylä kertaan ja pisti valot päälle. Kirkkaat kellertävät valot.
Ilkeää. Minun mielestäni ainakin.
Sydämeni hakkasi toivottoman lujaa. Iitu lähti ja ihan hetken päästä äippä tuli kotiin. Menin sen kanssa katsomaan televisiota ja me katsottiin sitä puoli 12 eli ainakin 2 tuntia.
Silloin minun kurkkuun sattui ihan pikkaisen nieltäessä ja minun varpaat olivat aivan kylmät vaikka minulla oli päälläni 2 vilttiä ja minua itketti. Kaupan päälle selkääni sattui paljon ja päätäni särki.
En jaksanut.
Halusin nukkua. Minua väsytti, mutta samalla sattui. Päädyin tulokseen: Ensin itku ja sitten nukkuminen. Aamulla heräsin ja kurkkuni oli kipeä. Tiesin, että se oli tullut takaisin.
Nielurisatulehdus. Angiina. "Rakkaalla lapsella" on monta nimeä.
Heräsin siihen aamuna, jolle päivälle minulla oli hienoja suunnitelmia.
Jo aamulla tiesin, etten voisi nauttia kaikesta. En kyennyt syömään. Matkani suuntaisi naapurin kautta Tampereelle, siellä koskikeskukseen ja sieltä plevnaan katsomaan Twilight Aamunkoi osa1.
Kurkkuni oli kipeä minua väsytti ja hieman huimasi keuhkoihini/paleaani sattui jalkani tuntuivat raskailta. Silti kykenin silloin tällöin hymyilemään ja esittämään mielipiteeni.
Välillä oli pakko päästä istumaan tai juoda. Sillä muuten tuntuu siltä, että yrittäisin nielaista kieleni ja se on vaikeaa. Hesessä join pelkän kokiksen jonka kanssa otin särkylääkkeen ja toinen puolisko ei meinannut mennä alas, enkä ollut varma tuleeko se ylös vaiko meneekö se alas. Loppujen lopuksi se meni alas.
Lopuksi päästin sitten sinne elokuviinki.
Ja pidin siitä.
Todellakin pidin siitä.
Melkein tai no joo rakastin sitä.

Tiedän, että se kuulostaa oudolta, mutta mielestäni se kuvastaa hieman mua ja Nikoa. Tiedän se on outoa. Todella outoa. Mutta minä ymmärrän sen. muut eivät ja se riittää minulle.


Sitä vain on vaikea ymmärtää... :)

15.49

 Haluaisin rutiineja. En ole ikinä omistanut sellaisia. Ainakaan kovin tarkkoja. Haluaisin tehdä monia asioita, kuten vaikka käydä kuntosalilla ja pitää huoneeni siistinä. Oppia tekemään läksyt ja syömään terveellisemmin. Haluaisin vähentää lihan syöntiä. Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Haluan hemmotella itseäni. Haluan myös ansaita rahaa ja ostaa asioita. Haluan muutoksen. Haluan paremman itsetunnon ja vakaamman elämän. Haluan paljon asioita. Se on vain, että mitä niistä saan. En juurikaan mitään.
Olin tänään nätti. Näin eilen ja tänään televisiossa kauniita naisia ja haluaisin olla enemmän heidän kaltaisensa. Olen vahvasti sitä mieltä, että olen iso.

Ja minun pitää kulemma mennä siivoamaan huoneeni, koska joulupukki ei tykkää kun minun huoneeni on epä siisti. Toivottavasti saan kivoja ja toivomiani lahjoja. Ja toivottavasti saan sitten aikanaan mopokortin ja skootterin. Ja että osaisin Herran siunauksen, Isä meidän ja Uskontunnustuksen, kun niitä kysytään ja, että pääsen ripille sitten aikanaan.

Eipä sitten oikeen muuta. Siskol oli eilen ylioppilas juhlat. Minä nukuin siellä ja lopuksi menin kaverilleni yöksi. Nyt minua hieman oksettaa, mutta muuten ihan okei. Menen siivoamaan.